Lucian päivän puuhailuja

Tonttujen talossa on aikoinaan vietetty kovastikin Lucian päivää. Vuorovuosin joku tytöistä pääsi pukemaan valkoisen mekon punaisella vyöllä päälleen ja sai päähänsä kynttiläkruunun. Ohjelmaan kuului pienimuotoinen Lucia-kulkue, jossa mm. pikkuveli oli kynttiläpoikana ja isommat lapset lauloivat. Nyt on Luciavaatteet jo käyneet pieniksi ja juhlintakin jäi tänään erilaisten puuhien jalkoihin.

Teimme tänään kaksi kranssia, joihin käytimme itse kuivaaviamme hedelmiä ja kanelitankoja. Kransseista tuli ihanan tuoksuvia! Ulko-oveen ei taida kannattaa laittaa, etteivät hedelmät ime kosteutta.

Toisesta kranssista teimme vähän kimaltavamman.

Sarin joulublogissa on ihania kukka-asetelmia ja eilisen hyasinttivinkin innostamana mekin päätimme kokeilla meille ihan uudenlaista asetelmaa. Sammaleen hakureissua vähän hankaloitti se, että yöllä oli tullut aika lailla lunta!

Tässä vielä linkki Sarin joulublogiin ja hyasinttinasetelmaan:

http://sarinjoulublogi.blogspot.fi/2014/12/luukku-12-hyasintin-sipuli-sammalpalloon.html

Huomenna jo kolmas adventti. Mahtaakohan lumi pysyä maassa..? Tänään saatiin lumilinna alkuun ja laskettiin mäkeä. Toive valkeasta joulusta elää!

Tuoksutonttuja ja tähtianiksia

Joulu lähestyy aina vaan, ja olemme ehtineet puuhailla monenlaista. Pari päivää saivat lapset askarteluinspiraation, ja päätyivät keskenään ompelemaan suloisia, pallonmuotoisia tonttuja

Kyseisten tonttujen idea on siitä samaisesta askartelulehdestä, kuin mistä kotelokorttienkin. Se, mikä tontuista tekee erityisiä, on niiden sisältämä jouluinen tuoksu! Ne on nimittäin vanun lisäksi täytetty muun muassa neilikoilla, kanelilla ja inkiväärillä.

Jokaiseen tonttuun on käytetty hieman eri kankaita. Mukana on niin vanhaa verhoa, joulupukin säkkiä, kulahtanutta tonttulakkia, kuin pikkuveljen liian pientä paitaakin. Hattuihin käytetty huopa piti kuitenkin ostaa kaupasta.

Vartalopallo on ommeltu yksinkertaisesti neljästä sektorista, ja päälle on jätetty reikä täyttöä varten. Pään virkaa toimittava puupallo on kiinnitetty reiän tukkeeksi kuumaliimalla, samoin hattu päähän. Kaulaan on sidottu koristenauhoja tai ketjusilmukkaketjuja (joita lapset yhdessä vaiheessa virkkasivat ahkerasti).

Ihanat tonttupallot olivat kaikista suloisia, ja käyvätpä ne myös mainiosti joululahjaksi!

Tonttujen talossa on myös tapahtunut jälleen leivontakokeiluja. Kauniit tähtianikset ostettiin alun perin puhtaasti koristeeksi, mutta eipä osattu arvata, että niistähän syntyy mainioita leivonnaisiakin

Niitä tosin käytettiin vain vajaa teelusikallinen, jauhettuna.  Kokonaisia tähtianiksia ei kuitenkaan kannata ilmeisesti syödä sellaisenaan…
Punnitse&Säästä -kaupasta löytyi mielenkiintoinen Tähtianisleivokset-resepti, jota päätimme kokeilla.

Leivoksiin käytettiin mm. erilaisia pähkinöitä, rusinoita, taateleita, raakakaakaojauhetta, kanelia ja jopa ripaus cayannepippuria! Kyseessä on raakaleipomus, joten sitä ei laitettu lainkaan uuniin. Saa nähdä uskaltautuuko kukaan muu kuin tekijä maistamaan… Ainakin osa tonttujen talon tontuista ripottelisi mielellään vähän tomusokeria leivosten päälle ennen nauttimista.

Vielä olisi Tontuilla paljon puuhaa ennen joulua. Ainakin on joulumarkkinoita vailla tutustumista, uusia leipomuksia, piparitalkoita, ehkä lisää askartelua… Mutta ihanaa kun joulu tulee, ja ihanaa kun on vielä koko ensi viikko aikaa valmistella ja tunnelmoida. Mikäs sen mukavampaa?

Hedelmien kuivatusta

Päätimme tänään kokeilla jotain aivan uutta. Koristetta on jo monenmoista, ostettua ja itse tehtyä, mutta yhtä asiaa emme vielä koskaan ole kokeilleet tehdä itse.

Kuivata hedelmiä!

Kuivatut, varsinkin sitrushedelmien viipaleet, ovat tyypillinen joulukoristemateriaali ja näyttävät hyvin kauniilta esimerkiksi kranssissa. Niistä puhutaan usein erilaisissa joulukirjoissa, ja niitä esiintyy tämän tästä jouluisissa kuvissa; lautasia koristamassa, havukoristeissa, kransseissa, jopa kuuseen ripustettuna.

Niinpä kannoimme kotiin kasan erilaisia hedelmiä, pistimme viipaleiksi, ja työnsimme lämpimään uuniin tunniksi pariksi.

Joukossa oli appelsiinia, granaattiomenaa, omenaa ja karambolaa.

Alunperin oli tarkoitus ostaa pieniä päärynöitä ja kuivata myös niitä, mutta kaupasta ei löytynyt päärynöitä lainkaan.

Appelsiinit ja omenat kuivasimme sähköuunissa, kiertoilmalla 100 astetta ja noin pari tuntia. Granaattiomenat ja karambolat laitettiin varaavassa takassa olevaan pieneen uuniin, jonka lämpötila oli vain joku 50-60 astetta ja laskemaan päin. Pidimme hedelmiä siellä yön yli. Aamulla uunissa ei tosin ollut lämpöä kuin 40 astetta.

Tässä osa valmiista hedelmistä! Varsinkinkin appelsiineista tuli kivan näköisiä. Granaattiomenissa pysyivät siemenet yllättävät hyvin paikoillaan. Viipaleen pitää olla vähintään 5 mm paksu niin siemenet eivät putoa.

Nyt on hedelmät kuivattu, mitäs seuraavaksi? Onko kellään ideoita tai kokemuksia?

Messuilla

Tänä viikonloppuna järjestettiin Helsingin messukeskuksessa taas yhdistetyt Elma-, metsä-, kädentaito- ja lemmikkimessut, joilla osa meidänkin perheestä kävi vierailulla. Nämä ovat kivat messut, joissa pääsee mm. silittelemään kaneja ja kokeilemaan metsätraktorin ohjaamoa!

Messuilta olemme perinteisesti etsineet myös merkkejä tulevasta joulusta. Viime vuonna esimerkiksi Porvoon kaupungilla oli ihana osasto, johon oli sisustettu jouluinen olohuone menneiltä ajoilta ja osastolla sai mm. soittaa pianoa tai istua kiikkustuolissa ja neuloa sukkaa! Tänä vuonna ei ihan vastaavaa löytynyt, mutta joulukortteja ja -koristeita oli kuitenkin esillä siellä täällä.

Kädentaitopuolella oli taitavasti tehtyjä askartelutöitä ja käsitöitä. Siellä oli myös myynnissä monenlaisia tykötarpeita jouluisiin askarteluihin.

Messut ovat auki vielä huomenna sunnuntaina. Jos ei isänpäivä ole jo ihan täynnä ohjelmaa ja Helsinki ei ole liian pitkällä niin kannattaa käydä tutustumassa!

Tällä osastolla oli myynnissä erityisesti kranssien tekoon tarvittavia tykötarpeita.

Minna Immosen kortit ovat todella kauniita!

Aasin lisäksi messuilla oli mm. lehmiä, possuja, kaneja, koiria, hevosia ja mehiläisiä.
Lemmikkimessupuolella oli sitten monenlaisia lemmikkejä kuten käärmeitä, marsuja, hiiriä, rottia, kissoja ja todella paljon pupuja! 

Nämä söpöt tiput ovat vain kahden päivän ikäisiä.

Risuja ja rautalankaa

Marraskuu on synkkää ja kylmää aikaa, ja koti kaipaisi kipeästi piristystä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole varsinaisten joulukoristeiden aika, mutta entäpä sitten syyskoristeet?

Keksimme ihan ohimennen, että jokin risuista tehty kranssi voisi olla kaunis. Sellainen, johon haetaan kaikki materiaalit itse metsästä, eli käytännössä omalta takapihalta. Mielikuvitus lähti lentoon. Risuja, totta kai, mutta mitä muuta? Sammalia, marjoja, mustikoita, puolukoita, lehtiä, käpyjä, heiniä… Säilyvyys muodostaa kuitenkin aina oman ongelmansa, koristeen kun tulee näyttää hyvältä mielellään useamman viikon. Niinpä osa ideoista täytyi hylätä, ja palasimme loppujen lopuksi sisälle erilaisten oksien, mustien ja punaisten marjojen, sekä käpyjen kanssa.


Vailla minkäänlaisia ohjeita, tai edes aikaisempaa kokemusta vastaavien koriste-esineiden teosta, lähdimme sitten vain painelemaan. Mitään mallikuvia emme tietenkään suostuneet vilkaisemaankaan, vaikka niitä kovasti yritettiinkin tyrkyttää. ”Ei, äiti, luota nyt meihin vaan! Me tehdään tämä itse!” Homma vaati kärsivällisyyttä, rutkasti rautalankaa ja välillä useampaakin käsiparia, mutta yllättävän nopeasti alkoi ympyrä saada muotonsa. Sitten vähän ulkoa haettuja koristeita sinne tänne (nauha ei sentään kasvanut puussa vaan se alennuttiin ostamaan kaupasta), ja upea syksyinen sisustuselementti oli valmis!



Kynttilän valo on kaunista, mutta näin lähellä kranssia emme kyllä polta niitä muuta kuin tässä kuvaustarkoituksessa.

Ihan kelvollinenhan siitä tuli. Kyllä sitä näköjään tekemällä oppii! Kuinka sitten menettelimme? Mitään tarkkoja ja virallisia ohjeita tässä on ehkä turha alkaa luettelemaan, niitä on takuulla netti pullollaan (eikä itse kranssin tehnyt ole vieläkään suostunut vilkaisemaan niitä), mutta muutaman hyvän, kokemusperäisen vinkin voimme antaa. Ympyrän pyörittäminen oli selvästi hankalinta, mutta se sujui kun lähti liikkeelle tarpeeksi pienellä risumäärällä. Aluksi muutama, ne kiinni rautalangalla, sitten lisää ja lisää, vanhoja rautalankoja pois, uusia tilalle…

Tärkeää oli, ettei vain lähtenyt yrittämään sitä mikä ehkä ensiksi tulee mieleen, eli että tekee risuista kimpun ja yrittää taivuttaa. Se ei takuulla taivu mihinkään. Risuista tehtiin kyllä ensin pieni ”kimppu”, mutta sillä lailla että seuraava risu on aina vähän edempänä kuin edellinen, seuraava taas vähän edempänä, niin että muodostuu eräänlainen ”risujono”. Siitä sitten onnistuimme kuin onnistuimmekin väkertämään ympyrän.

Kranssin näperrys oli kuitenkin niin mukavaa puuhaa, että mikä ettemme innostuisi lähempänä joulua tekemään toista, selkeästi jouluaiheisempaa. Tai vaikka kolmattakin! Tai neljättä, tai viidettä… Onneksi oksia riittää :)