tiistai 4. marraskuuta 2014

Risuja ja rautalankaa

Marraskuu on synkkää ja kylmää aikaa, ja koti kaipaisi kipeästi piristystä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole varsinaisten joulukoristeiden aika, mutta entäpä sitten syyskoristeet?

Keksimme ihan ohimennen, että jokin risuista tehty kranssi voisi olla kaunis. Sellainen, johon haetaan kaikki materiaalit itse metsästä, eli käytännössä omalta takapihalta. Mielikuvitus lähti lentoon. Risuja, totta kai, mutta mitä muuta? Sammalia, marjoja, mustikoita, puolukoita, lehtiä, käpyjä, heiniä… Säilyvyys muodostaa kuitenkin aina oman ongelmansa, koristeen kun tulee näyttää hyvältä mielellään useamman viikon. Niinpä osa ideoista täytyi hylätä, ja palasimme loppujen lopuksi sisälle erilaisten oksien, mustien ja punaisten marjojen, sekä käpyjen kanssa.



Vailla minkäänlaisia ohjeita, tai edes aikaisempaa kokemusta vastaavien koriste-esineiden teosta, lähdimme sitten vain painelemaan. Mitään mallikuvia emme tietenkään suostuneet vilkaisemaankaan, vaikka niitä kovasti yritettiinkin tyrkyttää. ”Ei, äiti, luota nyt meihin vaan! Me tehdään tämä itse!” Homma vaati kärsivällisyyttä, rutkasti rautalankaa ja välillä useampaakin käsiparia, mutta yllättävän nopeasti alkoi ympyrä saada muotonsa. Sitten vähän ulkoa haettuja koristeita sinne tänne (nauha ei sentään kasvanut puussa vaan se alennuttiin ostamaan kaupasta), ja upea syksyinen sisustuselementti oli valmis!


Kynttilän valo on kaunista, mutta näin lähellä kranssia emme kyllä polta niitä muuta kuin tässä kuvaustarkoituksessa.

Ihan kelvollinenhan siitä tuli. Kyllä sitä näköjään tekemällä oppii! Kuinka sitten menettelimme? Mitään tarkkoja ja virallisia ohjeita tässä on ehkä turha alkaa luettelemaan, niitä on takuulla netti pullollaan (eikä itse kranssin tehnyt ole vieläkään suostunut vilkaisemaan niitä), mutta muutaman hyvän, kokemusperäisen vinkin voimme antaa. Ympyrän pyörittäminen oli selvästi hankalinta, mutta se sujui kun lähti liikkeelle tarpeeksi pienellä risumäärällä. Aluksi muutama, ne kiinni rautalangalla, sitten lisää ja lisää, vanhoja rautalankoja pois, uusia tilalle…

Tärkeää oli, ettei vain lähtenyt yrittämään sitä mikä ehkä ensiksi tulee mieleen, eli että tekee risuista kimpun ja yrittää taivuttaa. Se ei takuulla taivu mihinkään. Risuista tehtiin kyllä ensin pieni ”kimppu”, mutta sillä lailla että seuraava risu on aina vähän edempänä kuin edellinen, seuraava taas vähän edempänä, niin että muodostuu eräänlainen ”risujono”. Siitä sitten onnistuimme kuin onnistuimmekin väkertämään ympyrän.

Kranssin näperrys oli kuitenkin niin mukavaa puuhaa, että mikä ettemme innostuisi lähempänä joulua tekemään toista, selkeästi jouluaiheisempaa. Tai vaikka kolmattakin! Tai neljättä, tai viidettä… Onneksi oksia riittää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan ja jakamaan joulunalustunnelmia!